tiistai 21. heinäkuuta 2015

Vakuutus- ja perintäyhtiön diili

Vakuutusyhtiön kanssa sanailu jatkuu. Edellisessä kirjoituksessani ihmettelin liikennevakuutuksen bonussiirtojen yhteydessä virkailijalta huomaamatta jääneitä maksamattomia laskujani. Tuolloin olin täysin tietämätön, että minulla oli vielä jotain rästissä. Vakuutusyhtiön vastaus oli, että maksamaton lasku ei vaikuta liikennevakuutuksen bonussiirtoihin. Toinen ihmetykseni aihe oli, miksi vakuutusyhtiö ei ilmoita perintätoimistoilleen asiakkaan uutta osoitetta, vaan perintätoimistot saavat rauhassa lähetellä karhukirjeitään vanhoihin osoitteisiin. No eivät kuulema ilmoita. Eli muista muuttaessasi käydä kaikki peritätoimistot läpi, jos on pieninkin epäilys, että laskuja on niihin livahtanut. Korot ehtivät karata pilviin sillä aikaa, kun kirje yrittää löytää oikean kohteen. Huonolla tuurilla laskut ovat voineet jäädä kuukausiksi lojumaan vaikkapa edellisen osoitteesi eteisen lattialle. Tuottoisa koronkasvattamiskeino perintäyhtiöille. On selvää, että perintäyhtiöille tämän yhteisen diilin yksi pieni hyödyllinen yksityiskohta on asiakkaan muuttuvat osoitetiedot.

Olen tasan tarkkaan maksellut kaikki laskuni yritystoimintani lopettamisen jälkeen, ettei perintään enää pääsisi mitään henkilökohtaisia laskujani. Pyysin vakuutusyhtiötäni lähettämään minulle alkuperäiset laskut tilanteeseeni vedoten. Kerroin, että olen hakeutumassa velkajärjestelyyn, enkä aio enää penniäkään työntää perintötoimistojen pohjattomiin korkojen ja käsittelykulujen kaivoihin. Kerroin, että maksan mielelläni alkuperäiset summat, mutta jos ei käy, menkööt ulosottoon muiden jatkoksi. Surkea tilanteeni ei muutu miksikään, koska vakuutuksenihan jo katkaistiin ja maksuhäiriömerkintä minulla jo on. Vakuutusyhtiön vastaus oli: "Emme voi perua perintään lähteneitä laskuja, koska järjestelmämme lähettää ne sinne automaattisesti." Tietotekniikka hoitaa kaiken. On hienot automatisoidut laskunlähetyssysteemit perintäyhtiöille, mutta sitten tavan virkailija ei pöytänsä takaa omalta koneeltaan näe tietojani, jotta olisin saanut tiedon näistä yhtä äkkiä ilmenneistä maksamattomista laskuistani, joista en ainuttakaan ole nähnyt.

Näyttää siltä, että olen puun ja kuoren välissä. Minun olisi maksettava perintälaskua laskuista, joista en ole saanut alkuperäistäkään laskua. Toinen vaihtoehto on, että heitän menemään viimeisetkin toivonrippeet siitä, että saisin kiinteistölleni vakuutuksen. On tämä niin väärin! Eli helpotusta ei ole tulossa, vaikka vasta eräs vakuutusvirkailija sieltä pöytänsä takaa epäili vakuutuksieni irtisanomisen perusteita ja ehdin olla jo toiveikas.

2 kommenttia:

  1. Kuulostaapa tutulta. Kun asiat ovat päässeet tiettyyn pisteeseen, sopiminen ei enää onnistu. Olemme muutaman kerran yhdessä itkeneet myös pahoitettuamme mielemme virkailijan käytöksestä. Kerran mieheni yritti selvittää tilannettamme ja päästä sopimukseen asiasta. Virkailija oli vastannut: minua v*tut kiinnostaa teidän tilanteenne.
    Kyllä siinä viimeisetkin ylpeyden rippeet karisi.

    Mutta elämä on nyt tätä ja tästä vielä selvitään! En jaksa käsittää, mikä tämän elämäntilanteen tarkoitus oikein on. Annoimme kaikkemme yritykselle, myimme hyvässä kunnossa olevan yrityksen ja siitä alkoi ongelmat. Kaupan hoiti kirjanpitäjä ja lakimies. Kaiken piti mennä hyvin. 3 vuotta jälkeenpäin verottaja iski vielä jo verotetun kaupan päälle.

    Toivon, että tämä tällähetkellä tuntuva "vääryys" korjaantuu tai tulisi ymmärrys, miksi näin tapahtui. Nyt ei ole varaa palkata ketään selvittämään verottajan koukeroita.

    VastaaPoista
  2. Voih, kyllä tuo sinun ja miehesi kokema tapahtumaketju on ikävä! Luulisi, että kirjanpitäjän ja lakimiehen ammattitaitoon voisi luottaa, mutta näköjään ei. Näitä kirjanpitäjän virheitä on tapahtunut lähipiirissäni, ja seuraukset ovat olleet karmeat. Ja maksaja on tietenkin näissä tapauksissa aina asiakas. Verottaja ei tunne tippaakaan armoa... ja kirjanpitäjä porskuttaa eteenpäin.

    Mutta eiköhän yritetä nostaa pää pystyyn ja päätetä taas jatkaa elämää niillä eväillä joita meillä vielä on. Muutakaan ei voida. Helppoa se ei ole, mutta uskon, että kaikella on tarkoituksensa. Jos katkeruus ei pääse valloilleen, on mahdollista päästä tällaisten asioiden yläpuolelle. Meidän ei pitäisi määritellä itseämme sitä kautta, miten muut meitä kohtelevat (ei ole kyllä helppoa). Nämä ikävät tilanteet seurannaisvaikutuksineen ovat kokeneet lukuisat muutkin suomalaiset ja valitettavasti lisää tulee kokemaan. Jokaisen tarina on erilainen "kärsimysäytelmä" tässä perintäfirmojen ihmemaassa.

    Voimia sinulle ja miehellesi!

    VastaaPoista