Silloin tällöin kadun päivää, kun päätin lopettaa "tylsän" työni sosiaalialalla. Vapaus tehdä asioita oman pääni mukaan vietteli mieltä jatkuvasti. Vuorotyön sekoittama pää valvottuine öineen teki ajatuksesta aina vaan houkuttelevamman. Kukaan ei määräisi, milloin tulla töihin ja miten työn tekisin. Ratkaisut teen nopeasti ja tunteella, joten ei ollut mikään yllätys, että riuhtaisin itseni lähes varmasta, mukavasta tulonlähteestä ja aloin yrittäjäksi. Huh, jos olisin tiennyt mitä siitä seuraisi - olisin miettinyt kaksi kertaa.
Ennen yrittäjyyttäni, valmistuin sosionomiksi ja ehdin työskennellä kehitysvammaisten parissa jonkun vuoden. Opiskelu oli ihanaa aikaa kaikkine haasteineen, lukuunottamatta sitä, kun avioliitto alkoi pahemman kerran rakoilla. Erään raskaan episodin myötä kävin viimein allekirjoittamassa lopulliset avioeropaperit harkinta-ajan ollessa loppusuoralla. Siinä opiskelun, avioeron ja arkielämän pyörteissä kroppa kehitteli järkyttävän kutisevan ihottuman ja astman. Pää kesti kroppa ei.
Kolme lasta oli elätettävänä ja tiukka talouskuri paperille tarkasti suunniteltuna, salli neljän hengen käyttää seitsemän euroa päivässä elämiseen. Kaikki laskut tuli kuitenkin maksettua. Itsevalmistettua pitsaa syötiin aina (pitsa)perjantaina ja itse leivotut sämpylät oli kovaa valuuttaa. Vanhempani kantoivat pakastimen täyteen hirvenlihaa. Välillä kaupassa itketti, kun katselin muiden täyttävän ostoskärryjään hedelmillä, leikkeleillä, ihanillä leivillä yms. Eräänä jouluna jouduin soskun kupongeilla ostamaan jouluruuat perheelle. Nöyryyttävää! Silloin kassalla kuponkia käyttäessäni ajattelin ilkeästi kassatyöntekijästä, että: "Kohta hankin enemmän kuin sinä!" Jo helpotti!
Parisuhdetta ei enää ollut. Päätös yksinelämisestä helpottui siinä vaiheessa, kun kaikki seksuaaliset tarpeet tuntuivat katoavan. Kestorukous eron jälkeen oli, että kun et kerta Herra sallinut tämän avioliiton toimivan, niin vie minulta edes kaikki halut. Niin tapahtui. Satunnainen deitti-ilmoitusten selaus loppui siihen ja tilalle tuli pelkkä yökötys ajatuksesta uudesta suhteesta. Ihmeellistä! Olin aina miettinyt avioerouhan ollessa päällä, että miten voi elää ilman seksiä. Näköjään hyvin. Kaksi vuotta oli säädetty aika erossa nuoruuden rakastetustani – lasteni isästä, aviomiehestäni.
Kahden vuoden avioeron jälkeen elämässäni alkoi versoa jotain uutta, jotain hyvää. Tämän versomisen myötä menimme uudelleen naimisiin aprillipäivänä. Tein päätöksen uskaltaa yrittää uudelleen. Siitä on aikaa jo yhdeksän vuotta ja yhteiselomme on kaikkien taloudellisten vaikeuksien keskellä parempaa kuin koskaan ennen. Ehkäpä olemme molemmat kasvaneet kolhujen myötä ihmisenä ja päättäneet rakastaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti