Tunnustelua

Pitkästä aikaan kohtuullisen hyvin nukuttu yö takana. Mikä siinä onkaan, kun pitää siinä kahden kolmen aikaan yöllä aloittaa asioiden vatvominen ja järjestely. Ajatukset vain vyöryvät mieleen, ensin pieninä lumipalloina, josta ne kasvavat nopeasti aivan järkyttäviin mittasuhteisiin ja sitten huomaat olevasikin jo täysin hereillä. Tosin kyllä tämä minun elämä onkin sellaista, joka pistäisi varmasti vahvemmankin valvomaan.

Olen saanut irtisanottua määräaikaisen asuntoni ilman sakkomaksuja, joka oli määritelty vuokrasopimuksessani. Periaatteessa määräaikainen sopimus on määräaikainen – kuulema tässäkin tapauksessa, jossa vakuudet on ollut koko ajan maksamatta. Eli sopimus koskee molempia osapuolia. Huvittavaa sinäänsä, koska tämänkin asian kanssa olen muutaman yön valvonut viime talvena. Pelkäsin meidän saavan häädön maksamattomien takuuvuokrien takia. Ennen aikaisen vuokrasopimuksen purun mahdollisti meidän mahtava asunnonvälitystoimisto, joka otti inhimilliset olosuhteet huomioon ja alkoi selvittää ja järjestellä asiaamme onnistuen siinä. Pääsemme siis tällä hetkellä meille liian kalliista asunnostamme eroon jo parin viikon sisällä. Niinpä minusta tulee taas asunnoton. Muutan mökille ilman virallista osoitetta, koska mökillähän Suomessa ei saa asua – virallisesti.

Tällä hetkellä olen Espanjassa haistelemassa elinmahdollisuuksia. Mieheni sai jo töitä, mutta minulta ne vielä puuttuvat. Mietinnän alla on toiminimen perustaminen, mutta vähemmän stressaavaa olisi olla vain palkkalainen. Puhelinmyyntiä täällä olisi tarjolla ja monet saavatkin siitä aliarvostetusta työstä hyvän elannon, mutta minun sanallinen valmiuteni ei siihen riitä. Positiivisena viestinä kuulin, että oman alani töitäkin saattaisi olla tarjolla. No, joka tapauksessa, koska olen Suomessa työvoimatoimiston listoilla, pystyn nostamaan kolme kuukautta työttömyyskorvausta täälläkin. Minun pitää vaan ilmottautua paikalliseen työvoimatoimistoon.

Käytännön asiat tänne muuttamisessa alkavat jokseenkin hahmottua. Mieheni on tällä hetkellä alakerran kahvilassa selaamassa erinäisiä asuntovaihtoehtoja, jotta saan tätä kirjoitella rauhassa. Tästä päivästä taitaa tullakin asunnonetsintäpäivä.

Tämä kaikki elämässäni tapahtuva puhuri on enimmäkseen positiivista ja ”elämäni on pilalla” - huokailut laimenevat pikku hiljaa. Ennen kaikkea kaipaan muutosta. Mutta vielä joudun tekemään kovasti töitä oman pääni sisällä olevien kummitusten nujertamiseksi. Nämä kummitukset uhkaavat viedä ilon tästä muutoksesta. Saa nähdä, voitanko taisteluni?

Millaisiahan askeleita näillä kengillä on kävelty?