Kellä onni on, sen kätkekööt - vai?

On vain niin hyvä fiilis. Siunattu olo. Yliluonnollinen. En haluaisi olla nyt missään muualla kuin täällä. Melkein tuntuu turhalta kirjoitella tähän yhtään mitään, koska mikään asia ei ole nyt tässä hetkessä pielessä. Kirjoitanko siis yleensä enimmäkseen negatiivisia asioita? Onko niin, että meidän sisinpään on painettu  sananlaskun tavoin "Jolla onni on sen kätkekööt" pelko, että jos paljastumme onnelliseksi se otetaan meiltä pois? Vai onko se niin, että me suomalaiset usein varomme hehkuttamasta onnellisuuttamme, koska emme halua tehdä siitä numeroa. Onhan olemassa vaara, että muut pitävät meitä leuhkana tai muuten vain omituisina. Useiminhan me kilpaillaan siitä, kenellä on asiat huonoimmin. Syyllistyn tähän valitettavan usein itsekin, johan blogikirjoituksenikin sen paljastaa.

Minun tämän hetkinen onni ei tule mistään materiasta. Toki minulla on kohtuullisen kiva asunto, mukava sänky, peseytymismahdollisuus, ruokaa ja mahdollisuus kaiken tämän ylläpitoon - tällä hetkellä. En kaipaa Suomesta mitään muuta kuin lähimmäisiäni. En kaipaa mitään tavaraa, en huonekaluja, en astioita... no myönnän, valokuvia ehkä kaipaan vähän. Tämän hetkisessä kodissani tavarakaaos on minimissään ja näin on nyt hyvä. Joulunkin olen autuaasti unohtanut. Siitä ehdin panikoida lähempänä h-hetkeä, jos nyt välttämättä tarvitsee.

Tämän hetkinen onni tulee uskoni vahvistumisesta. Täällä saan olla konkreettisesti lähellä hengellistä työtä ja kuulla mahtavia todistuksia Jumalan ihmisiltä Jumalan ihmeistä. En kuule tapahtumista jostain kaukaa, jonkun kertomana, vaan olen nyt itse lähellä tapahtumia. Tätä olen kaivannut tietämättäni jo kauan. Tätä ei voi, enkä haluakaan, enempää avata, koska se tuntuisi kornilta.

Tänä iltana en suostu maalaamaan uhkakuvia eteeni, tyyliin: "Turhaan hehkutat, kohta putoat!" Sittenhän putoan! Otan riskin. Tämä hetki on ainutkertainen, olinpa onnellinen tai en. Tämä hetki ei koskaan enää palaa. Se todellisuus muistaen - uskalletaan elää ja olla onnellisia - hetkessä.

  

Kela-draama saatu päätökseen

Niin mukavaa, kuin olisikin jatkaa tämän Kela-draaman kirjoitusta, loppuivat minulta kuitenkin draaman ainekset. Sain  Kelalta kiinni henkilön, joka perusteli saamaani Kelan päätöstä. Minulle yllättävä tilanne on lähtenyt kehittymään siitä, kun virkailijan kanssa vatvottiin työttömyyskorvaus hakemustani puhelimitse juuri niihin aikoihin kun olin muuttanut tänne. Virkaillija huomasi, että olen ulkomailla espanjankielisen vastaajan takia ja kyseli silloin matkani tarkoitusta. Sanoin olevani "haistelemassa" mahdollisuuksiani löytää töitä täältä, enkä osaa sanoa kauan matkani kestää. Siinä syy, miksi postilaatikostani olisi pitänyt pian tämän keskustelun jälkeen löytyä Kelan lähettämä kysely maassaoleskelustani. Koska sellaista kirjettä ei koskaan käsiini tullut, vastausksen palautuspäivä oli ehtinyt mennä umpeen ja loppu sitten selviääkin aikaisemmista kirjoituksistani. Eli nyt kai pitäisi sitten Postia kritisoida, mutta en enää avaudu tästä aiheesta enempää. Postin toimista olisin saanut paljon herkullisempia aiheita parin vuoden takaisista asioista.

Jos Kelan resurssit riittäisivät, ehkä kannattaisi siirtyä sähköposti - tai tekstiviesti ilmoituksiin, jotta asiakkaat saisivat tärkeät ilmoitukset käsiinsä. Lähes kaikilla on matkapuhelin tai sähköposti. Ainakin ilmoitus, että olemme lähettäneet sinulle postia, olisi tarpeellinen. Ei Suomen posti todellakaan ole mikään pomminvarma laitos, vaan kirjeitä hukkuu melkoisia määriä. Siitä on minulla ja monella muullakin karvaita kokemuksia.  

Mikä minua vieläkin ihmetyttää, että mitä tarkoittaa EU-kansalaisten vapaa liikkuvuus maiden välillä? Työtön voi saada työttömyyskorvausta kolmelta kuukaudelta oleskellessaan toisessa EU-maassa, mutta toki täytyy ilmoittautua ko. maan työvoimatoimistoon työnhakijaksi. Ja Kelahan on korvauksen maksajana. Kohdallani ei maltettu odottaa edes tuota kolmea kuukautta, että kansalaisoikeuteni sosiaaliturvaan olisi pysynyt edes jossain päin eu:ta. Jotenkin luulin, että se on oikeuteni, mutta taas olen ymmärtänyt jotain väärin. No, tosin pointtihan olikin se, etten ilmoittanut matkani syytä ja olin ns. omatoiminen työnhakija, ilman tukia, koska niitä ei minulle koskaan myönnetty. Tästä voit lukea enemmän blogistani: http://riskaabelipilvilinna.blogspot.com.es/2014/09/ex-yrittaja-valiinputoaja-kelan.html

Mitä tästä opiksi muille maailman matkaajille? Ehkä ainakin se, ettei missään yhteydessä kannata avautua liikaa virkailijoille. Älä ole niin sinisilmäinen kuin minä olen. Pienikin lipsahdus ja vääränlainen viittaus matkan tarkoituksesta voi saada esim. tällaisen tilanteen aikaiseksi (kts. edellinen blogi), varsinkin jos olet ulkomailla etkä saa mahdollista Kelan kyselykirjettä käsiisi. Huomaat olevasi Suomalaisen sosiaaliturvan väärinkäyttäjä, joka sinulta mahdollisimman nopeasti otetaan pois. Tosin tilannehan korjaantuu palattuasi takaisin Suomeen, mutta ei automaattisesti. Muista aina ilmoittaa lähtiessäsi pidemmälle lomalle Kelalle oleskelusi syy toisessa maassa. Sinun on tiedettävä/arvioitava paluupäivä, muuten sinut katsotaan pysyvästi maahan muuttajaksi, vaikka kirjasi ja osoitteesi ovat Suomessa ja tarkoitusperäsi omasta mielestäsi on oikeat.

Oma tilanteeni Kelan taholta on toivottavasti pian korjattu. Ilmoitin olevani vain hengailemassa täällä sekä ajanjakson jonka täällä asustan. Ja jos ensi viikolla saan töitä, tilanne muuttuu jälleen, koska sitten automaattisesti kuulun Espanjan sosiaaliturvan piiriin. Että tämmöistä tänään... Tämän häslingin takia menetin yhden lääkesatsin kela-korvaukset, noin 50€. Onneksi en ollut millään Kelan päivärahalla, koska sitten minulta olisi kai napsaistu suurempi summa.

 

Kela pudotti minut sosiaaliturvasta

Olen niin pöyristynyt tästä tilanteesta, että on pakko vielä avautua edellisen tekstini jälkeen lisää. Minulla on tunne, että Kela pitää minua valehtelijana ja huijarina. Kelassa on varmaan tehty päätelmiä kahvikeskusteluissa, että "Tuo nainen työskentelee Espanjassa, koska juurihan eväsimme häneltä työttömyyskorvauksen (blogeissani ex-yrittäjä, väliinputoaja Kelan järjestelmässä ja Mikä olen?). Eihän siellä muuten voi tulla toimeen..." Toisaalta, en ole edes ilmoittanut olevani Espanjassa (joka minun olisi pitänyt tehdä, ymmärrän sen nyt) joten olisin voinut yhtä hyvin olla Suomessa. Kelalla täytyy olla tiedot ihmisten liikkumisesta rajojen välillä, jos näin voi tehdä. Tai sitten he tekevät päätöksiä kuulopuheiden perusteella.

Eiköhän ole minun oma asiani millä elelen. Pimeätä työtä en tee. Se on jo vakaumustani vastaan. Se on tullut selväksi, etten mitään apua ja tukea saa miltään taholta, joten en jaksa mitään tukia enää ruinata. Ehkä oli epäilyttävää, kun en tehnyt valitusta työttömyyskorvauksen eväämisestä. Katsottiin ettei kukaan pärjää ilman ettei hae soskusta toimeentulotukea. Minä pärjään. Pärjäsinhän koko kesän ilman tuloja. Myin irtaimistoani sosiaalisen median kautta ja elin sillä, kun oli pakko. Nyt elän mieheni siivellä sen aikaa, että saan täältä töitä. Eikö nykymaailmassa ole uskottavaa, että puoliso sietää sen, että joutuu maksamaan kaikki parin kulut? Heti kun saan töitä oli tarkoitus ilmoittaa Kelalle, että työskentelen Espanjassa ja sosiaaliturvani siirtyy tänne. Olen jo haastatteluissa käynyt joten toivottavasti tähän tilanteeseen tulee pian muutos.

Mitenhän olisi käynyt jos olisin joutunut sairaalaan ja olisin tarjonnut kansainvälistä sairaanhoitokorttia paikalliselle laitokselle? En edelleenkään tietäisi, ettei minulla ole sairasvakuutusta koko maailmassa, jos mieheni ei olisi käynyt Suomessa apteekissa hakemassa minulle korvattavia lääkkeitä. Eli nyt jos minulle sattuu jotain ja jos minulla ei olisi matkavakuutusta, saisinko hoitoa missään? Hmm. vakuutusyhtiö kyllä tietää, että oleilen täällä...ja sinne olen ilmoitellut mahdollisesta tänne jäämisestä. Sieltäkö on ilmoitettu Kelalle? Minähän olen jo aivan vainoharhainen! Tänne lähtiessä vakuutusyhtiöstä mainittiin, että muista käydä Suomessa kolmen kuukauden päästä muuten vakuutuksesi lakkaa ja voit joutua tilanteeseen ettei sinulla ole matkavakuutusta eikä sairausvakuutusta! Juuri tähän tilanteeseen! Naurahdin vakuutusvirkailijalle, että kyllähän ulkomailla voi oleskella vaikka vuoden ilman että putoaa sosiaaliturvasta. Olin totaalisesti väärässä. Kela näpäytti minua, kun en ilmoittanut, että oleilen Espanjassa. Tähän mennessä olen oleillut vajaat kolme kuukautta, joten melko nopeaa toimintaa.

Olisin ollut tilanteen tasalla, jos olisin ymmärtänyt mennä kelan sivuille katselemaan omia tietojani ihan vaan huvikseni, koska mitään päätöksiä ei pitänyt olla sinne tulossa. Todennäköisesti postilaatikkooni Suomessa ilmestyy ensi viikolla jälkikäteen päätös, jossa ilmoitetaan, että sosiaaliturvasi on peruttu 13.11. lähtien. Nyt Suomessa ei ole Kelan postia laatikkoon tullut.

Mikä tässä asiassa on se, mitä en ymmärrä? Ehkä olen tehnyt jotain todella väärin, että olen joutunut kaikin puolin Kelan hampaisiin. Voisiko joku "blondille" kertoa, mikä se pointti on?

Vinkki maailman matkaajalle: Jos et ilmoita Kelalle lähdöstäsi pidemmälle lomalle (alle kolme kuukautta näköjään riittää) voit joutua tilanteeseen, että tietämättäsi sinut on tiputettu Suomen sosiaaliturvan piiristä, joten pidä vakuutuksesi kunnossa. 

Ahaa elämys (lisätty jälkikäteen):

No nythän minä sen hokasin! Ystäväni ulosottomies haluaa savustaa minut takaisin Suomeen. Sehän se pointti tässä on! En pysty nyt kyllä lähtemään, kun ei rahat riitä...

Voi Kela minkä taas teit! Ei voi olla totta!

Mieheni on käymässä Suomessa ja koska lääkkeeni ovat loppumaisillaan annoin hänelle mukaan Kela-korttini, että hän saa tuoda minulle tarvitsemani astma- ja kilpirauhaslääkkeet. Siinä niitä näitä puhelimessa juttelimme ja hän kertoi hoitaneensa lääkeasian tänään ja tuumasi, että lasku oli  yli 90 euroa. "Mitä!" Huudahdin. "Ei ne maksa niin paljon!"

Epäilys hiipi heti mieleeni, että onko minut lempattu Suomen sosiaaliturvasta alle kolmen kuukauden Espanjassa oleskelun perusteella. Mutta eihän se voi olla mahdollista. En ole edes ilmoittanut asuvani Espanjassa. Täällä asuu suomalaisia, jotka ovat saaneet aivan rauhassa oleskella Espanjassa vuosia ilman Kelan puuttumisia. Eivätkä he edes myönnä tietäneensä, että lyhyestäkin asumisesta pitäisi Kelalle ilmoittaa. Espanjassa voi asua osan vuodesta, ja jopa kolme vuotta ilman, että putoaa Suomen sosiaaliturvan piiristä. En ole tehnyt mitään muuttoilmoitusta tänne, koska olen vain "lomalla" tai voisin ainakin olla, koska olen ollut täällä vain muutaman kuukauden.

No totuus paljastui, kun menin äsken Kelan sivuille ja kirjauduin omiin tietoihini. Sairausvakuutukseni on peruttu nyt perjantaina!? Eli tällä hetkellä olen tilanteessa, että minulla ei ole sosiaaliturvaa Suomessa eikä Espanjassa! KIIIIITOS kela!!! Täytyy kyllä ihmetellä kuinka omatoimiseksi Kela on heittäytynyt. Ihan vaan tuosta päätti olettaa, etten enää ole Suomessa kirjoilla, vaikka osoitteeni on edelleen mökkiosoite ja kirjanikin on vielä Suomessa. Tai sinne ne ainakin viimeksi itse ohjasin. No Kela päätteli kuitenkin, että "oleilen" Espanjassa, joka kai riittää, ja sen perusteella oikeuteni sosiaaliturvaan peruttiin.

No, tilanne on todennäköisesti lähtenyt kehittymään silloin, kun soitin syyskuussa Kelaan työttömyyskorvaukseen liittyen. Silloin "täti" ilmoitti minulle, että Kela tarvitsee tiedon ulkomaille muutosta. Sepostin silloinkin, että en vielä tiedä muutanko tänne. Riippuu saanko töitä. En ole minkäänlaista muuttoilmoitusta tehnyt Espanjaan ja olen todellakin täällä ollut nyt 8.9. lähtien, eli en edes vielä kolmea kuukautta! Haloo!  

Oli vielä pakko tarkastaa mitä väestötietojärjestelmässä minusta luki. Kotikunta oli vielä Suomessa ja osoite myös. Eli en ole unissani käynyt niitä muuttamassa kuten jo hetken epäilin. Alkaa mennä jo yli ymmärryksen. Miksi olen veroja maksanut? Kreikkaa varten kai...

http://www.kela.fi/maasta-ja-maahanmuutto;jsessionid=DCA883514297F7DC34649E3A42A76

"Kun muutat ulkomaille alle vuodeksi, säilyt yleensä Suomen sosiaaliturvassa ja voit saada Kelan etuuksia. Jos taas tarkoituksesi on asua ulkomailla yli vuosi, menetät useimmissa tapauksissa oikeutesi Suomen sosiaaliturvaan."

Eli näin se oikeasti meni

Kela päätteli jostain (aivan oikein), että oleskelen Espanjassa. Tiputti minut Suomen sosiaaliturvasta. Laittoi minulle täytettäväksi sähköisen lomakkeen, joka todennäköisesti on odottanut täyttämistään jo jonkun aikaa Kelan tiedostoissa, jonne minun olisi pitänyt tietenkin ymmärtää mennä sitä etsimään. Tilannehan on se, että jos tuon lomakkeen täytön perusteella saan takaisin sosiaaliturvani Suomesta ja esim. ensi viikolla saan töitä, ilmoitan taas uudelleen Kelalle, että tiputtakaa minut sittenkin sosiaaliturvasta. Ja taas tekevät päätöksiä. Heillä ei ilmeisesti ole tarpeeksi tekemistä, joten tässä sitä sitten tulee... 

Ote lomakkeesta:

" Ilmoitus tilapäisestä, enintään vuoden kestävästä oleskelusta ulkomailla, tai muutosta ulkomaille. Valitse tämä ilmoitus myös silloin, kun asut Suomessa mutta työskentelet EU/ETA-maassa (rajatyö), tai EU/ETA-maan lippua käyttävällä aluksella (merityö).  Suomen asumisperusteista sosiaaliturvaa ja sairausvakuutusta koskeva hakemus Suomesta muutettaessa, kun oleskelet yli vuoden ulkomailla ja kuulut tässä mainittuun henkilöryhmään"

Väsymyksen syövereissä

Podin viikon päivät lamaannuttavaa väsymystä. Olo on ollut muutenkin lievästi flunssainen. Suurin pelkoni kuitenkin on, että kilpirauhasarvoni ovat pielessä. Hiukset tippuvat päästä sitä tahtia, että kaljuuntuminen taitaa koittaa jouluun mennessä. Eksyin facebookissa ryhmään (Kilpirauhasen vajaatoiminta), jossa toimii tiivis yli 8000 hengen vertaistuki kilpirauhasen vajaatoiminnasta kärsiville. Ryhmästä saa hyviä vinkkejä esim. ravitsemuksesta tämän sairauden kurissa pitämiseksi. Mutta kuten arvata saattaa, niin suuressa ryhmässä tulee paljon myös ylilyöntejä ja näitä monenkirjavia ohjeita luettaessa onkin oltava jonkinlaista medialukutaitoa. 

Kommentteja lukiessaan joutuu ihmettelemään, miten huonosti lääkärit tuntevat tämän sairauden hoidon ja oirekirjon. Monet kertovat saaneensa mielialalääkitystä vuosien ajan, kunnes selviää kilpirauhasen vajaatoiminta, jolloin lääkitys muutetaan ja elämä voittaa! Eli on hoidettu koko ajan väärää sairautta. Jopa sellaista tekstiä siellä on tullut vastaan, että arvot ovat olleet selvästi vajaatoiminnalla ja olo karmea, eikä lääkäri koe lääkitystä tarpeelliseksi. Kuulostaa jo hoitovirheeltä. Surullista. Monet ryhmäläiset ovat jo epätoivoisia, koska tietävät miten olo paranisi, mutta lääke, mikä siihen auttaisi on (ryhmästä saadun tiedon mukaan) huonosti saatavilla. Myös tästä ryhmästä saadun tiedon mukaan, joiltakin lääkäreiltä on supistettu lupia siksi, että ovat määränneet potilaille ko. lääkettä. En tiedä pitääkö paikkaansa. En ole vielä niin kiinnostunut asiasta, että olisin selvittänyt lääkäreiden syitä alilääkitä potilaitaan, mutta kyllä heillä varmasti syy siihen on olemassa. Mutta näin maallikon silmin näyttää siltä, että kilpparipotilaita pidetään luulosairaina välillä jopa silloinkin, kun labratulokset puhuvat selvää kieltä. Vai onko se vain yksinkertaisesti niin, että lääketeollisuuden pörssiyhtiöt saavat parempaa tulosta aikaan mielialalääkkeillä kuin halvoilla kilpirauhashormooneilla? 

Aiheutin itselleni stressaavimpina aikoina ärtyneensuolen oireyhtymän. Vatsaan koski koko ajan, eikä mikään ruoka oikein sopinut. Pikkuhiljaa olen löytänyt vatsaystävällisiä ruoka-aineita, joita voin käyttää ettei (yleensä) tule oireita. Melkoinen yhteensattuma, että nämä ruoka-aineet, joita en sietänyt on juuri niitä, mitä kilpirauhaspotilaan tulisi välttää. Yksi on kotimaiset viljat. Rukiista sain järkyttävän pääkutinan ja öisin raavin myös käsivarsiani ja jalkojani. Ruis pois ja kutina hävisi. Keliakiaa minulla ei ole. Nyt olen jättänyt myös vehnän pois, tosin välillä lipsun siitä, koska ei aina voi herkuista kieltäytyä. Vehnä ei aiheuta niin paljon oireita, mutta se on muuten huonompi vaihtoehto kilpparin kannalta. Kaikkein ongelmallisimpana olen kokenut leivästä luopumisen. Leipä on hyvä välipala ja nopeasti toteutettavissa. Leivän sijaan olen alkanut tehdä smoothieta hedelmistä ja mantelimaidosta. Kaurapuurosta en ole luopunut - enkä luovu! Ja ihan turha kysyä minulta, miksi joku ruoka on kilpparille parempi kuin toinen. Liittyi jotenkin suoliston kuntoon, kai. En ole asiaa selvitellyt. Minä syön vaikka tiiliskiviä, jos ne auttavat saamaan oikeat ravintoaineet ja voisin paremmin!

Olen laiska ruoan laittaja ja yksinollessani mietin usein, että olisi kätevää, jos olisi joku pilleri millä nälän saisi siirtymään. Nykyisin väsymyksen nujertamiseksi yritän syödä mahdollisimman terveellisesti ja joudun keittiöhommiin useammin. Blenderi on laiskan kokin ystävä! Täällä on hyvät ja edulliset valikoimat hedelmiä ja kasviksia joista saa rakennettua hyvät smoothiet. Olen myös taipunut syömään ensimmäisiä lisäravinteita. Olen ollut aina sitä mieltä, että ruuasta saa kaiken mitä ihminen tarvitsee. Ja olen edelleenkin sitä mieltä, mutta  päästyäni tuosta vuosia kestävästä väsymyksestä kilpirauhaslääkityksen myötä, pelkään nyt, että puuduttava väsymys taas yrittää hiipiä elämääni. Täytynee etsiä täältä labra, jossa voisin tarkistuttaa arvoni tarvitseeko thyroksin-lääkitystä nostaa. 

Tänään on ollut jo helpompi päivä. Ei koske päähän - eikä edes väsytä. 

Arjen sääanalysointia

Täällä on tällä hetkellä sama ongelma kun Suomessa keväisin. En osaa pukeutua oikein! Aamulla on kylmä, ja kun minulla ei ole vieläkään toimivaa ulkolämpömittaria, yritän arvioida lämpötilan ennen uloslähtöä. Tunnustelen ensin parvekkeella ulkolämpötilaa, joka korkealla ja tuulisella paikalla ei tietenkään ole kovin tarkkaan arvioitavissa. Sitten tähyilen merelle, miltä siellä näyttää. Heijastuvatko auringon säteet mereen kirkastaen veden pinnan sädehtiväksi vai alkavatko pilvet kerääntyä meren ylle tuoden veteen kylmän, tumman sävyn? Vuorilla olevat pilvet eivät kerro yhtään mitään. Usein vuorien päällä on tummaakin tummemmat pilvet pitkin päivää, mutta rannikko on silti täysin aurinkoinen. Yritän kovasti arvioida ulkolämpötilaa myös seuraamalla miten muut pukeutuvat. Onko kadulla kävelevillä ihmisillä takki tiukasti napitettu kiinni? Onko se toppatakki vai kevyt takki? Onko päällä yleensäkään takkia jne? Riippuen onko kävelijä espanjalainen vai suomalainen, on vaatetus sen mukainen. Espanjalaisella naisella saattaa olla pitkät talvisaappaat ja toppatakki, kun taas samaan aikaan suomalaisella shortsit ja t-paita. Yritä siinä sitten arvioida. Mutta onneksi on kerrospukeutuminen! Vähennän vaatetta yleensä siinä vaiheessa, kun kävelymetrejä on tullut riittävästi lämpiämiseeni.  Aurinko huolehtii kyllä lopusta tai jättää huolehtimatta. 

Tänään en inspiroitunut kovin tarkkaan analysoimaan päivän säätä, koska vettä tuli heti aamusta kuin aisaa ja yleisilme oli ankean harmaa. Pelkkä ajatuskin ulosmenosta sai vilunväreet villiintymään. Oli se silti vain lähdettävä kastelemaan kengät vettä virtaaville käytäville. Se vaan on niin totta, että pimeys nuuduttaa täälläkin. Onneksi auringon paisteen todennäköisyys lähipäivinä on suurempi kuin tämä pimeys. En nyt jaksaisi mitenkään tätä ankeutta, kun muutenkin väsyttää. Kaiken lisäksi joku flunssantapainen yrittää päästä minuun käsiksi.

Eipä siitä pääse mihinkään, että kohta joutuu ostamaan talvitakin ja varmaan myös kumpparit. Tulin tänne Espanjaan pari kuukautta sitten vain yhdellä matkalaukulla, enkä pakannut siihen ollenkaan talvivaatteita. Tai pakkasinpas, jokaisen vilukissan vakiovarusteet - villasukat! Onneksi ostin viime viikolla uuden villapaidan, joka maksoi vaivaiset 9 euroa.

Kylmenevän, yleensä aurinkoisen Andalusian  sään ehkä kestää ilman suurempaa dramatiikkaa, mutta sateinen talvi ei tietenkään olisi kovin mukavaa. Itse en ole täällä talvella pidempiä aikoja ollut, mutta kuulemani mukaan kelit vaihtelevat eri talvina paljonkin. On talvia, ettei vettä ole tullut ollenkaan, ja taas talvia, että sitä on tullut kyllästymiseen saakka. Toivottavasti tuleva talvi täällä olisi vähäsateinen tai ainakin edes vähäluminen.  

Mikä olen?

Siitä on nyt yli viisi kuukautta, kun lopetin yritystoimintani kannattamattomana. Kassa oli tyhjä. Monet laskut jouduin jättämään suosiolla ulosottoon, että elämiseen olisi minkäänlaisia edellytyksiä. Olin linnottautunut mökille toipumaan ja nuolemaan haavojani. Uskoin pääseväni velkajärjestelyyn, mutta asiaa ei suostuttu vielä viemään eteenpäin. Piti olla enemmän näyttöä kurjuudestani.

Heti kun tein yrityksen lopettamisilmoituksen ja siihen liittyvät muut paperisulkeiset, ilmoittauduin työnhakijaksi työvoimatoimistoon saadakseni Kelalta jossain vaiheessa työttömyyskorvausta. Minua oli jo etukäteen varoitettu, että siitä tulee pitkä tie. Olin silti toiveikas veronmaksaja. Olin tehnyt tarpeelliset CV:t yms. työkkärin sivuille ja käytin reilusti aikaa luodakseni itsestäni hyvän profiilin työnhakujärjestelmään. Ja sitten ei kun odotellaan. Odotellaan. Ja taas odotellaan. Välillä piti lähettää lisää dokumenttia TE-toimistolle, että olen varmasti lopettanut toimintani. Kaikissa järjestelmissä siitä oli jo monenlaista faktaa. Tyrmistyksekseni TE-toimiston ja Kelan päätösten loppusumma oli Kelasta tullut tuomio: "Ette ole oikeutettu työmarkkinatukeen, koska emme ole saaneet viimeistä tilinpäätöstä ja tasetta." Tai siis Kelan papereissa luki, että "..emme ole saaneet pyydettyjä dokumentteja.." Ei saanut Kela pyytämiänsä dokumentteja, koska niiden saaminen kirjanpitäjältä olisi maksanut minulle enemmän, kuin työttömyyskorvaus, jota Kelalta kolmelta kuukaudelta hain. Silti faktaa oli useammassa paperissa, että yritykseni on lopettanut toimintansa!

 

Tässäpä jostain infopankin  sivuilta kopsattua ideaaliproosaa. 

Yrittäjän työttömyysturva

"Myös yrittäjällä on oikeus saada työttömyyskorvausta. Yrittäjä on työtön, kun hän on lopettanut yritystoimintansa tai myynyt oman osuutensa yrityksestä. Yrittäjyys voi päättyä yrityksen myyntiin, purkamiseen, konkurssiin, selvitystilaan tai avioeron takia. Yrittäjä katsotaan työttömäksi myös, jos yritystoiminta on ollut keskeytyneenä vähintään neljä kuukautta." http://www.infopankki.fi/fi/elama-suomessa/tyo-ja-yrittajyys/yrittajan-oikeudet#:

Tässä taas TE-palvelujen sivuilta kopsattua: 

      Yritystoiminnan päättyminen

"Kun lopetat yritystoiminnan tai oman työn, TE-toimisto tutkii edellytyksesi saada työttömyysetuutta. Päätoiminen työllistyminen yritystoiminnassa voi päättyä yrityksen lopettamiseen tai jossain tilanteissa, kun henkilön työskentely yrityksessä päättyy.
Yrittäjän perheenjäsen voi saada työttömyysetuutta tietyissä tilanteissa, kun hänen työskentelynsä yrityksessä päättyy." http://www.te-palvelut.fi/te/fi/tyonhakijalle/jos_jaat_tyottomaksi/tyottomyysturva/yrittaja_tyottomyysturva/index.html

 
Kyllä. Te-toimisto tutki yli kahden kuukauden ajan edellytyksiäni saada työttömyysturvaa. Heidän vaatimissa liitteissä ei ollut puutoksia. Kela päätti kuitenkin kaikessa viisaudessaan siivota minut tilastoista todeten, etteivät ehdot täyty! Neljä vuotta täysipäiväisenä yrittäjänä ja ei ehdot täyty? Olen tässä miettinyt silloin tällöin, että yksityisyrittäjä pulaan joutuessaan on huonommassa asemassa Suomen tukijärjestelmässä, kuin Suomessa asuvat ISIS-järjestön "lähetit", jotka palaavat Suomeen tapettuaan ja tehtyään raakuuksia muualla. Onko tarpeeksi kärjistettyä?

Edelleenkään en hyväksy sitä, että minut Kelan tulkinnan mukaan tulkittiin yrittäjäksi vielä senkin jälkeen, kun olin yritykseni lopettanut (en keksi muutakaan syytä työttömyyskorvauksen eväämiseen). Tunsin järjestelmän pitävän minua valehtelijana ja huijarina. En silti tee valitusta, koska en muutaman kuukauden työttömyystuen takia viitsi vaivautua. Kela siis päätti, etten ole työtön. Mutta mikä olen? En työtön, en töissä, en sairaslomalla, en kotiäiti, en kodinhoitotuella, en opiskelija, en vuorotteluvapaalla, en eläkeläinen, en leski, en maahanmuuttaja,

...mutta tulenko olemaan maastamuuttaja?

Tapaksia Malagassa

Kävimme viime viikonloppuna Malagassa tapas-kierroksella. Lähdimme Fuengirolasta junalla Malagaa kohti noin kahden maissa, ja hups... palasimme kotiin vasta puolen yön aikoihin! Lähtiessämme oli ihanan lämmintä ja varusteet sen mukaiset, mutta kun aurinko päätti sitten lopulta laskeutua, alkoikin jo hieman viluttaa. Onneksi löysin eräästä pikkuputiikista minihameeni jatkoksi kuudella eurolla lämpöiset legginsit, joten tapasten maistelu sai jatkua iltamyöhäiseen.

Kapeat sivukujat olivat aivan autiot. 

 

 

Rakastan näitä parvekkeita kukkineen!

 

Olimme kirjanneet ylös muutamia suositeltuja tapasbaareja ja jopa löysimme niistä pari. Taisimme käydä herkuttelemassa noin viidessä paikassa. En kyllä vieläkään ymmärrä, miten meillä meni niin paljon aikaa. Ehkäpä juututtiin ihastelemaan kapeita kujia, joista otettuja otoksia kamerani oli täynnä. Ja toisaalta, oli nautinnollista katsella maailman menoa leppoisaan tahtiin hyvän ruuan ja iloisen elämänmenon keskellä. Oli pyhäinpäivä ja edellisillan "Halloween sirkuksen" jälkeen espanjalaisilla oli vapaata ja ihmiset kerääntyivät joukolla vanhaan kaupunkiin viettämään mukavaa päivää ja nautiskelemaan yhdessäolosta ja hyvästä ruuasta.      

Löysimme Cortijo de Pepen pienen etsimisen jälkeen. Pienessä tilassa oli vain kapea tiski johon tapakset tarjoiltiin. Mennessämme sisään tilaa oli vain kahdelle, eli juuri meille. Vilkas puheensorina täytti pienen viihtyisän ja ahtaan paikan. Suosion salaisuus selvisi heti, kun saimme annokset eteemme. Aivan taivaallista!

 

Tyypillinen paikallinen tapasbaari Cortijo de Pepe

 

 

 

 

 

 

Tässä oli vasta aloitusannokset. Nälkä kummasti kasvoi syödessä!

Taidetta kaikkialla. Erään varaston ovi.

 Koosta päätellen Malagan palmut ovat jo nähneet paljon vuosia.

 

 

 

Tänne täytyy palata sitten kun jouluvalot sytytetään. Ne on nähtävä!

Viimeinen paikka, jonne päädyimme odotellessamme junaa, oli juna-aseman läheisellä sivukujilla oleva espanjalainen taverna. Söimme siellä viimeiset ja kalleimmat herkut. Epähuomiossa tilasimme huonolla espanjankielen taidolla kallista iberian possua, vaikka oli tarkoitus pysyä edullisissa tapaksissa. Ei voinut valittaa - oli se niin herkullista! 

Vaikka tapakset olivat edullisia, vain noin 1-3 euroa/kpl, ei päivästä tullut mitenkään halpa. Kokemuksena kierros oli kuitenkin joka euron arvoinen. Joulukuussa, kun jouluvalot syttyvät, otetaan uusiksi!

Viilenee

Elämään on tullut täällä jo selkeä rytmi. Välillä arkeni on jo kiusallisen ohjelmoitua ja jouduin jo hidastamaan tahtia. Huomasin yllätyksekseni, etten ole vielä ihan toipunut kaikesta siitä rasituksesta mitä olen Suomessa jättänyt taakseni. Se tuli ilmi viime viikonloppuna, kun eteeni oli muodostumassa liian haasteellinen tilanne. Yhtä äkkiä itkeä pillitin työtarjouksen takia, josta olin joutunut kieltäytymään, koska en kokenut kykeneväni sitä hoitamaan. Mutta olen kuitenkin tyytyväinen, että osasin asettaa rajani, enkä lähtenyt suin päin toteuttamaan mahdotonta tehtävää.

Täällä toisessa ympäristössä unohdan pääosin autuaasti Suomeen kasautuvat ulosotot. Hyvä niin. Siitä ei ole mitään hyötyä kenellekään, jos niitä täällä jatkuvasti murehdin. Mieheni on käymässä nyt Suomessa ja mökillä käytyään hän totesi, että oli siellä käyty ulosottomiehen toimesta kuvaamassa, koska kuvaajan kameran suojakotelo oli jäänyt sängylle. Saas nähdä, miten asia etenee. Mökin menetys tulisi olemaan kova isku, mutta luotan siihen, että asiat menevät juuri niin kuin ne on tarkoitettu.

Tänään on lauantai - päivä, ettei minulla ole mitään suunniteltua ja luvattua menoa. Aurinko paistaa välillä pilven rakosesta ja säässä on tapahtunut suuri muutos - yöt ovat kylmiä. Olen jo muutaman yön nukkunut parvekkeen ovi kiinni, koska en ole vielä hankkinut paksumpaa peittoa. Tarvitsen sellaisen välikausipeiton, koska täällä oleva untuvatäkki, jota sitten kaikkein kylmimpänä ajankohtana tarvitaan, on vielä liian kuuma. Täytynee hankkia ainakin kunnon flenelinen yöasu, joita vaatekaupat ovat nyt pullollaan. Hyvä uutinen oli se, että eräs naapurini kertoi talomme olevan talvellakin miellyttävän lämmin. Hänen mukaansa lämmitystä ei tarvitsisi käyttää. Nähtäväksi jää. Onneksi on villasukat.