Tänään sain kutsun työhaastatteluun! Ensimmäinen ajatus oli se, että ehkä minun työpanosta vielä tarvitaankin, eikä se, että ehkä saankin toimeentulon jostain muualta kuin luukulta. Olen tainut kaivata vanhaan työhöni.
Tällä viikolla on tapahtunut muitakin hyviä asioita. Poikani sai hakemansa opiskelupaikan, raha on riittänyt ruokaan, olen mökillä nauttimassa kesästä, sain uudet silmälasit ja optikkokäynnin vaihtokauppana ilman, että rahaa tarvittiin, sain tänään paistettuja muikkuja Savonlinnan torilla ja päätin, että lähden Espanjaan marraskuussa kokeilemaan siipiäni. Sen jälkeen alan etsimään vakituista työpaikkaa Suomesta, jos Espanja ei tunnukaan mukavalle paikalle.
Keskiviikkona minulla on aika velkaneuvojalle. Sen jälkeen olen paljon viisaampi - toivottavasti. Siellä tehdään paperit velkajärjestelyä varten ja sitten varmaankin vaan odottelen päätöstä. En tiedä, kauanko käsittelyssä ja päätöksessä menee, mutta toivottavasti kaikki tapahtuu ennen marraskuuta. Marraskuu, se on aikaraja suunnan muutokselle. Se on syntymäkuukauteni ja siitä 3-5 vuotta niin luottotietoni on puhtaat ja hallitsen taas elämääni. En uskalla edes ajatella mitä tapahtuu, jos en pääse velkajärjestelyyn. Ei - sitä ei kannata edes miettiä. Päivä kerrallaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti