Lähtölaukaus?

Kun eilen kävelin ulos velkaneuvojan huoneesta olin pettynyt. Olin kuvitellut asioiden menevän eteenpäin. Olin kerännyt kaikki laskuni pinoon, pyytänyt ulosotosta listan sen hetkisistä ulosottomerkinnöistäni, tulostanut tiliotteeni, hakeutunut työvoimatoimiston asiakkaaksi ja lopettanut firmani. Tein kaiken mitä kehoitettiin tekemään jotta pääsen velkajärjestelyyn. Ei se riittänytkään. Velkajärjestelyyn päästäkseni minun pitää saada töitä pidemmäksi aikaa. Syksyllä palaamme asiaan, neuvoja tokaisi vaivautuneen oloisesti ja ojensi käyntikorttinsa.

Siispä asiat jäivät roikkumaan. Ei velkaneuvonnasta ollut mitään hyötyä. Työntekijä oli eri henkilö jolle aiemmin soitettiin ja tuntui, kuin hänellä olisi ollut kiire lomalle. Asiani oli hänelle läpihuutojuttu, josta piti päästä äkkiä eroon. Olin niin turta keskustelun jälkeen, että päässä pyöri vain yksi ajatus: Nyt kyllä lähden sinne, missä pippuri kasvaa! Olen sotkenut loppuelämäni totaalisesti talouden osalta, minä, joka olen aikaisemmin maksanut joka ikisen laskun eräpäivänä. 

Nyt on varmaankin hetki, jolloin teen taas jotain typerää. Ehkä riuhtaisen itseni irti tästä tilanteesta, jonka koen "pallona jalassa". Mitään muuta en laskuilleni voi tehdä tällä hetkellä, kun murehtia niitä, ja se tie ei saa olla ainoa vaihtoehto. Niin kuin se velkaneuvoja ilmaisi, että ne laskut ulosotossa ei muuta tilannetta suuntaan eikä toiseen. Silloin ajattelin, että todellakin! Eli ihan sama, vaikka nyt lähtisin kokeilemaan siipiäni maailmalle. Velkajärjestelyä voi valmistella uudelleen sitten, kun palaan ja olen valmis sitoutumaan pitkäaikaiseen työpaikkaan.

Joku voi ihmetellä miten puhun yksikössä päätöksistäni, vaikka olen tiukasti naimisissa. Toki päätökset tehdään yhdessä mieheni kanssa. Hänellä ei ole sitoumuksia Suomeen ja seikkailunhalu on samalla tasolla kanssani. Olemme aina halunneet jossain vaiheessa kokea maailmaa muuallakin kuin Suomessa. Nyt kaikki lapsemme ovat aikuisia ja he pärjäävät kyllä omillaan.

Eilen mökille ajaessani tokaisin miehelleni ääneen, että en kyllä taas ymmärrä tätä! Missä on Jumalan johdatus kohdallani? Jumala on minut luonut ja Hän tietää, että olen malttamaton, tuulella käyvä ja impulsiivinen joissakin asioissa. Tiedän, että teen seuraavan siirtoni taas luontevasti suin päin. Vieläkö uskallan toivoa johdatusta elämääni?  Tällä hetkellä en ole aivan varma.